Kone laskeutui Tbilisiin aamulla 5.30.   Tänä aamuna olimme tyytyväisiä siitä että saavuimme aamuyöllä. Lassen ystävä  Gogo oli meitä vastassa ja ajoi läpi hiljaisen ja jouluvalojen kaunistaman kaupungin. Led-valojen määrä on uskomaton, varmaan puhutaan miljoonista. Rakennusten seinät, pylväät, katuja vierellä olevat puut ja pensaat oli kiedottu tiheään valonauhaan.

Kun kuuden maissa kiipesimme Lassen asunnolle opin taas yhden asian seuraavaa matkaa varten, otsalamppu pitää olla olkalaukussa.  Käytävien valot eivät välttämättä toimi näissä maissa, mutta neljänteen kerrokseen oli helppo nousta kaiteista kiinni pitäen  ja Gogo hallitsi erikoislukotkin. Vuode puhtaine lakanoineen houkutti vielä jatkamaan unia. Kotinamme on hulppea 4 huoneen asunto ja odottelemme Tina rouvaa joka valmistanee meille jouluaattona illallisen. Toivottavasti pääsemme tekemään sitä yhdessä ja oppimaan gruusialaista ruokaperinnettä. Jännitämme miten kommunikoimme, Tina gruusiaksi ja me suomeksi, mutta eiköhän sipuleiden kuorinnan saa delegoitua käsimerkein. Se selvinnee kohta.

Tämän viikon tutustumme Tbilisiin ja sunnuntaina vierailemme Anrewin luona, hänen perheensä on kutsunut meidät illalliselle.  Andrew on meidän ”soffasurffausvieraita” viime vapulta.

Tuskin maltan odottaa hetkeä, että pääsen autonrattiin kaupungin keskustan liikennevilinään :=) Vauhti on kovaa, torvet soivat ja parkkipaikkaa haetaan ajamalla suvereenisti katukäytävällä kävelijöiden keskuudessa. Suojateitä näkyy harvassa ja niillä ei näy olevan merkitystä. Kuusikaistaisen kadun ylitys kävi jännitysnäytelmästä.

Illalla askelmittari näytti   22.400 askelta, eli kävelimme keskustaan kaksi kertaa, turisti-infosta hankimme karttoja ja illalla etsimme vielä ruokapaikkaa ja hankimme aamuksi kaurapuuron ainekset.

Nukkumattia ei tarvinnut kauan odottaa – edes Tuijan.